Rotuinfo: Marwari

Marwari on hyvin vanha hevosrotu. Se on kehitetty Marwarin ruhtinaskunnassa Rajastanissa. Rodun historia on epävarma, mutta sen arvellaan polveutuvan ainakin osin toisesta intialaisesta hevosrodusta, kathiawarista, jonka suonissa virtaa paljon arabiverta.

Alkuperä

Marwarinhevosta käytettiinsotahevosina Marwarin alueella, jota Rathoren ruhtinassuku hallisti. Alueella harjoitettiin suunnitelmallista hevosjalostusta jo 1100-luvulla. Marwaria pidettiin useiden vuosisatojen ajan hevosista kaikkein jaoimpana. 

Usein sanottiin, että jos marwarinhevonen sai sodassa osuman, se kaatui vasta kannettuaan ratsastajansa turvaan. Niiden sanottiin myös jääneen vartioimaan ratsastajaansa, jos joku stilaista loukkaantui ja putosi ratsunsa selästä sodassa. Rodun kehityksen myötä syntyi useita tarinoita ja legendoja, joissa korostetaan hevosten uskomatonta rohkeutta ja uskollisuutta. Marwarinhevoset olivat pitkään suosittuja ja niitä käytettiin paljon mm. ensimmäisen maailmansodan aikaan. 

Sen jälkeen hevosten määrä väheni ja 1930-luvulla rotu oli jo lähes kuollut sukupuuttoon. Maharadža Umaid Singhji pelasti rodun ostamalla muutamia marwarioriita, joilla hän astutti parhaat löytämänsä tammat.

 

Historia

Marwarinhevonen on tiettävästi varsin vanha rotu yhdessä kantarotunsa kathiawarin kanssa. Jo 4000 vuotta vanhoissa kalliomaalauksissa on kuvattu hevosia, jotka voidaan käyrien korvien takia tunnistaa näiksi hevosiksi. Käyräkorvaisuus onkin näiden kahden rodun ehdottomasti paras tuntomerkki. Se on myös hyvä todiste rodun puhtaudesta: risteytettäessä muihin rotuihin käyräkorvaisuus katoaa ensimmäisenä. Marwarin tai kathiawarin kehityksestä ei sen enempää tiedetä.

Ennen brittien tuloa Intiaan intialainen ratsuväki käytti marwareita sotaratsuinaan ja ne olivat hyvin arvostettuja. Hindumystiikan mukaan hevonen on ihmistä ylempiarvoinen ja siksi vain korkeimmat kastit saivat omistaa hevosia. Tärkeimpiä marwarinkasvattajia oli Charan-niminen paimentolaisheimo, joka eli Rajasthanin lounaispuolen ruohikkoaroilla.
Britit eivät pitäneet marwareita sopivina ratsuväen hevosina, ne olivat heidän mielestään liian villejä ja kurittomia siihen. Britit käyttivät marwareita kuitenkin poolo- ja metsästysratsuina.

Englantilainen hallinto toi rauhan Intiaan, mutta samalla se myös teki tarpeettomaksi intialaisen ratsuväen ja sitä myöten marwarinhevosen. Kun britit lähtivät Intiasta 1947, oli maassa liikaa tarpeettomaksi käyneitä hevosia, joiden omistaminen oli useimmille liian kallista. Marwarin pelastukseksi koitui maan aristokraatit, maanomistajat ja liikemiehet.

Ulkonäkö

Marwari on hyvin jalo rotu, jossa luultavimmin on paljon arabiverta. Pää on hienopiirteinen, korvat ovat sisäänpäin kääntyneet ja kärjistään kippurat. Juuri kippuroista korvista rodun tunnistaa parhaiten. Marwarilla on lihaksikas pitkä kaula, selkä on lyhyt ja vahva, lavat ovat pitkät. Lanne on luisu, jalat ovat pitkät, hyväasentoiset ja sirot ja kaviot ovat kovat. Joillakin hevosilla on pitkä selkä ja rodussa esiintyy jonkin verran vasikanpolvisuutta.