Niin kuin muutamat muutkin eläimet, myös hvoset tekevät joskus merkilisen tempun ylähuulellaan: ne venyttävät sen pitkäksi ja nostavat sitä ylöspäin. Se näyttää irvistykseltä. Vähemmästäkin alkaa ihmetellä, mitä kummaa hevonen suunnittelee. Tämä outo käytös on keino tehostaa hajuaistimusta. Sitä sanotaan flehmen-eleeksi. Hevoset tekevät usein niin, jos ne ovat nuuhkaisseet jotain omasta mielestään epäilyttävää tai todella mielenkiintoista.
Ylähuuli
Hevonen tutkii ympäristöään herkällä ylähuulellaan. Se on vähän kuin elefantin kärsä, vain koko lailla lyhyempi. Jos tarkkailet laiduntavaa hevosta, huomaat sen tunnustelevan kasvillisuutta ylähuulellaan. Kun annat hevoselle esimerkiksi apetta, jonka seassa on porkkananpalasia, se erottelee ensin joukosta herkkupalat ylähuulensa avulla.
Ajantaju
Hevosilla on tarkka ajantaju. Ne tietävät tarkalleen, milloin on ruoka-aika tai milloin on aika mennä laitumelle ja takaisin karsinaan. Jos nukut pommiin ja aamuruokinta myöhästyy, saat kuulla kunniasi! Tallin asukit hirnuvat ja saattavat äkeissään potkia karsinan ovea. Sateisena ja tuulisena päivänä ne odottavat sinua laitumen portilla, ja jos olet myöhässä, ne näyttävät loukkaantuneilta ja tyrmistyneiltä. Hyvällä säällä ne tosin eivät pistä pahakseen, vaikka viipyisitkin, vaan mutustelevat ruohoa mielellään!
Suuntavaisto
Monien eläinten tavoin myös hevosilla ja poneilla on kyky löytää takaisin kotiin. Tätä lahjaa ihmiset ovat hyödyntäneet ja siihen on turvauduttu kautta aikojen. Asiaa on tutkittu erilaisin tavoin, mutta kukaan ei tarkalleen tiedä, mihin tämä taito liittyy. Joidenkin mielestä se perustuu hajuaistiin, koska eläimet nähtävästi löytävät paremmin kotiin vastatuulella eli silloin, kun tuuli puhaltaa kotoa niiden suuntaan. Ehkäpä hevosen hajuaisti on niin hyvä, että se haistaa kodin kilometrien päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti