Lyhenteet: merkit

Jalat  

Kaikki jalat	kj
Molemmat etujalat	mej
Molemmat takajalat	mtj
Oikea etujalka	oej
Oikea takajalka	otj
Vasen etujalka	vej
Vasen takajalka	vtj
Kavio	ko
Kaviot	kot

 

Jalkojen merkit

 

Etukorkea kokosukka	ekksk
Etukorkea puolisukka	ekpsk
Etukorkea vuohissukka	ekvsk
Eturuunu valkea	erv
Juovakavio	jvko
Kavion kanta valkea	ktv
Kimosukka	kmsk
Kirjokavio	kjko
Kokosukka	ksk
Korkea vuohissukka	kvsk
Matala vuohissukka	mvsk
Puolisukka	psk
Ruunu valkea	rv
Seeprajuovat	seepr
Sisäkanta valkea	sktv
Sisäkorkea kokosukka	skksk
Sisäkorkea puolisukka	skpsk
Sisäkorkea vuohissukka	skvsk
Sisäruunu valkea	srv
Sukka	sk
Särkynyt sukka	srsk
Takakorkea kokosukka	tkksk
Takakorkea puolisukka	tkpsk
Takakorkea vuohissukka	tkvsk
Ulkokanta valkea	uktv
Ulkokorkea kokosukka	ukksk
Ulkokorkea puolisukka	ukpsk
Ulkokorkea vuohissukka	ukvsk
Ulkoruunu valkea	urv
Valkokavio	vko
Vuohissukka	vsk

 

Pään merkit

Alahuuli valkea	ahv
Epäsäännöllinen läsi	elsi
Epäsäännöllinen piirto	ept
Epäsäännöllinen tähti	eti
Herasilmä (oikea herasilmä, vasen herasilmä, molemmat herasilmiä)	hrs (ohrs, vhrs, mhrs)
Huuliin asti ulottuva läsi (läpikäyvä läsi)	llsi
Huuliin ulottuva piirto (läpikäyvä piirto)	lpt
Iso pilkku	ipku
Iso tähti	iti
Jauhokuono	jhkn
Jänispilkku	jpku
Kapea piirto	kapea pt
Kapea tähti	kti
Katkonainen läsi	ktlsi
Katkopiirto	ktpt
Kimoläsi	kmlsi
Kimopiirto	kmpt
Kimotähti	kmti
Kuono ja alahuuli valkea	kahv
Kuonoläsi	klsi
Kuonopilkku	kpku
Kuonopilkun aihe	kpkua
Kuonopiirto	kpt (knpt)
Lehmänläsi	lehlsi
Läpikäyvä läsi (huuliin ulottuva läsi)	llsi
Läsi	lsi
Otsaläsi	olsi
Otsapiirto	opt
Pieni tähti	pti
Piirronaihe	pta
Piirto	pt (joskus pto)
Pilkku ylähuulessa	pku
Pilkunaihe	pkua
Puolikuutähti	pkti
Puolipiirto	ppt
Pyrstötähti	prsti
Rengasläsi	rsli
Rengastähti	rsti
Sekakarvoja otsalla	sek otsassa
Tähdenaihe	tia
Tähti	ti
Tähtipiirto	tipt
Valkoisia karvoja otsalla	vkots
Valkopää	vpää
Vino tähti	vti
Ylähuuli valkea	yhv

Muut merkit

 

Hamppuharja	hphja (hphja)
Hamppujouhet	hpjh (hpjh)
Kimoluomi(a)	lmi(a)
Kuloharja	klhja
Kulojouhet	kljh
Kylmäpolttomerkki	kpm
Liinahtava	lht
Liinakko	lkk(o)
Mustia täpliä	mtpl
Oikea satulansija	o.sat.
Papurikkokuviointia	pap
Polttomerkki	pm
Ruskeita täpliä	rtpl
Sekakarvoja	sek
Siima	sma
Siima ja aasinristi	smar
Tatuointinumero	tat n:o
Tumma luomi	mli
Valkoisia täpliä	vtpl
Vasen satulansija	v.sat.

29.4.

Pahoittelemme ylläpidon kiireistä koitunutta lähes kahden kuukauden taukoa!

Nyt ylläpito on palannut ja sivu aktivoituu jälleen.

-Ylläpito

Kommunikointi ja älykkyys - Hevosten kieli

Hevoset viestivät toisilleen ja meille ihmisille ääntelemällä eli hirnumalla, horähtelemällä, kiljahtelemalla ja pärskähtelemällä, elekielellä eli kehollaan sekä katseellaan.

Hevosten kieli 

Hevosen kommunikointiin liittyy monenmoisia ääniä. Muut hevoset tietävät vaistonvaraisesti, mitä mikäkin äännähdys tarkoittaa. Meidän ihmisten on sen sijaan opeteltava äänien merkitykset.


1. Hirnuminen

Hirnuminen kuuluu kauas. Sillä viestitään kauempana olevalle lajitoverille, vaikka tämä ei olisi näköetäisyydellä. Jos viet hevosen laitumelle, mutta laiduntoverit ovat jossain piilossa, hevonen alkaa etsiä näitä ja hirnua huolissaan. Tamma hirnuu varsalleen muistuttaessaan, että tämä ei saa harhailla liian kauas. Kun saavut tallille, hevonen voi hirnua tervehtiäkseen sinua tai moittiakseen sinua laiminlyönnistäsi, jos ruoka on myöhässä! Laitumella oleva hevonen alkaa yleensä hirnua, jos se kuulee kavionkopsetta läheiseltä tieltä. Hirnuminen voi siis ilmaista joko mielihyvää tai levottomuutta ja merkitä"Onpa kiva nähdä sinut!" tai "Missä olet?". Jokaisella hevosella on oma, ainutlaatuinen tapansa hirnua, josta sen voi tunnistaa aivan kuten ihmisen äänen perusteella.


2. Hörähdys

Hörähdys on se lempeä, matala "hrö-hrö-hröö", jonka hevonen päästää lähestyessäsi sitä ruoka-aikana. Monet hevoset tervehtivät omistajiaan näin, vaikka ruokaa ei olisikaan tarjolla. Ääni voi olla erittäin hiljainen, jolloin näet vain sieraimien väräjävän ja juuri ja juuri kuulet jotain. Tammat ja varsat tervehtivät toisiaan niin. Hevosten kesken se tarkoittaa seuraavia asioita: "Hauska nähdä!", "En aio tehdä sinulle pahaa" ja "En ole uhka sinulle". Se on tuttavallinen, ystävällinen äännähdys, jonka kuuleminen sykähdyttää hevosihmisen sydäntä.

3. Pärskähdys

Pärskähdys eli korskahdus merkitsee usein varoitusta. Hevonen puhaltaa äännähdyksen sieraimistaan nopeasti ja terävästi, vähän kuin aivastuksen. Se tarkoittaa, että jokin pelottaa tai arveluttaa hevosta. Yleensä tapahtumaketju menee näin: Hevonen kääntääHik päänsä kohti levottomuutta aiheuttavaa kohdetta, jää seisomaan paikalleen ja tuijottaa sitä muutaman sekunnin pää korkealla. Sitten se pärskähtää kerran tai useita kertoja. Eläin saattaa varovasti lähestyä kohdetta kaula ojennettuna, jotta se pystyisi tutkimaan sitä turvallisesti. Sitten se voi taas pärskähtää. Villihevoslaumassa johtajaori vaatii lauman jäsenten huomiota pärskähtämällä

Monesti hevoset pärskähtelevät myös ratsastaessa. Se osoittaa hevosen olevan niin rentoutunut, että se voi "niistää" nenänsä.


4. Kiljahdus

Kiljahdus on kimeä ääni, jota hevoset ja ponit käyttävät välienselvittelyssä. Kun kaksi toisilleen vierasta hevosta kohtaavat, nenuuhkaisevat toisiaan ja sitten toinen tai molemmat voivat kiljahtaa. Tämän yllyttämänä ne voivat yrittää näykkäistä tai kääntää toisilleen takapäänsä potkulla uhitellen, mutta joskus arvojärjestys selviää yhdellä äännähdyksellä. Hevonen voi suuttuessaan kiljahtaa myös tutulle laumatoverille. Silloin loukattu osapuoli lähestyy toista kaula pitkänä, korvat luimussa ja hampaat irvessä. Lähempänä se voi kääntää takaosansa toista kohti ja kiljahtaa vihaisesti.

Kun kaksi oria kohtaa mitelläkseen lauman johtajuudesta, ne kiljuvat toisilleen. Yleensä äänekäs välienselvittely korva varsinaisen tappelun. Pitwmpään kiljuva ori voittaa kiistan, ja toinen poistuu paikalta. Selitys saattaa piillä siinä, että pitemppään ääessä pysyvällä hevosella on suuremmat keuhkot, joten se on todennäköisesti myös vahvempi!

Aistit - Osa 6

Flehmen-ele

Niin kuin muutamat muutkin eläimet, myös hvoset tekevät joskus merkilisen tempun ylähuulellaan: ne venyttävät sen pitkäksi ja nostavat sitä ylöspäin. Se näyttää irvistykseltä. Vähemmästäkin alkaa ihmetellä, mitä kummaa hevonen suunnittelee. Tämä outo käytös on keino tehostaa hajuaistimusta. Sitä sanotaan flehmen-eleeksi. Hevoset tekevät usein niin, jos ne ovat nuuhkaisseet jotain omasta mielestään epäilyttävää tai todella mielenkiintoista.

Ylähuuli

Hevonen tutkii ympäristöään herkällä ylähuulellaan. Se on vähän kuin elefantin kärsä, vain koko lailla lyhyempi. Jos tarkkailet laiduntavaa hevosta, huomaat sen tunnustelevan kasvillisuutta ylähuulellaan. Kun annat hevoselle esimerkiksi apetta, jonka seassa on porkkananpalasia, se erottelee ensin joukosta herkkupalat ylähuulensa avulla.

Ajantaju

Hevosilla on tarkka ajantaju. Ne tietävät tarkalleen, milloin on ruoka-aika tai milloin on aika mennä laitumelle ja takaisin karsinaan. Jos nukut pommiin ja aamuruokinta myöhästyy, saat kuulla kunniasi! Tallin asukit hirnuvat ja saattavat äkeissään potkia karsinan ovea. Sateisena ja tuulisena päivänä ne odottavat sinua laitumen portilla, ja jos olet myöhässä, ne näyttävät loukkaantuneilta ja tyrmistyneiltä. Hyvällä säällä ne tosin eivät pistä pahakseen, vaikka viipyisitkin, vaan mutustelevat ruohoa mielellään!

Suuntavaisto

Monien eläinten tavoin myös hevosilla ja poneilla on kyky löytää takaisin kotiin. Tätä lahjaa ihmiset ovat hyödyntäneet ja siihen on turvauduttu kautta aikojen. Asiaa on tutkittu erilaisin tavoin, mutta kukaan ei tarkalleen tiedä, mihin tämä taito liittyy. Joidenkin mielestä se perustuu hajuaistiin, koska eläimet nähtävästi löytävät paremmin kotiin vastatuulella eli silloin, kun tuuli puhaltaa kotoa niiden suuntaan. Ehkäpä hevosen hajuaisti on niin hyvä, että se haistaa kodin kilometrien päästä.

Aistit - Osa 5: Tunto

Hevosella on samat viisi aistia kuin sinullakin: näkö, kuulo, maku, haju ja tunto. Hevosen aistit ovat kuitenkin erilaiset kuin ihmisen.


Hevonen tuntee ihollaan aivan kuten sinäkin. Erikoista hevosen ihossa ovat pienet lihakset. Kun kärpänen istahtaa hevosen päälle, hevonen pystyy nytkäyttämään täsmälleen kärpäsen alapuolella olevaa lihasta. Ja niin kärpänen pörrää taas lentoon.

Tuntokarvat ovat osa tuntoaistimia. Pitkät karvat turvassa, leuassa ja silmien ympärillä ovat hevosen keino tunnustella ympäristöä. Ne toimivat niin kuin kissan viikset: ne kertovat hevoselle, onko pään lähellä jotain, mitä se ei näe. Muistatko vielä, kun kerroin näköaistista? Hevonen ei näe maahan siihen kohtaan, mistä se haukkaa ruohoa. Sen sijaan se tuntee ympäristön tuntokarvoillaan. Siksi kannattaa harkita tarkkaan, ennen kuin leikkaa tuntokarvoja pois. Se oli ennen hyvinkin yleistä: etenkin näyttelyhevosista haluttiin "siistimmän" näköisiä. Mutta jos leikkaat tuntokarvat pois, riistät hevoselta osan sen tuntoaistista. Joidenkin mielestä se on julmaa. Toisinaan silmien tuntokarvat saattavat kuitenkin kasvaa ja kääntyä niin, että ne ärsyttävät silmää ja haittaavat näköä. Silloin ne voi olla syytä nyppiä pois.

 

Hevosen ihon herkkyydessä on eroja. Vatsan iho on yleensä herkempää, kuin selkäpuolella. Likaista selkää saa harjata ronskisti karkeaharjaksisella harjalla, mutta hevonen ei halua samaa käsittelyä vatsalle ja jalkojen sisäsivuille. Säkä on erittäin herkkä alue, ja hevoset rapsuttavat usein siitä toisiaan, sillä se tuntuu niistä erityisen nautinnolliselta. Useimmat hevoset pitävät myös siitä, että ihminen rapsuttaa niitä säästä. Sillä tavalla saatat joskus onnistua rauhoittamaan levottoman tai hermostuneen eläimen. Mutta vastaavasti hevosesta tuntuu erittäin epämukavalta, jos satulahuopa painaa säkää ratsastuksen aikana. Suu on äärimmäisen herkkä kosketukselle - ja kivulle. Muista se ratsastaessasi. Toisinaan tapaa ratsastuskoulujen opetushevosia, joiden suu vaikuttaa aivan tunnottomalta. Niin voi käydä, ellei opettaja ole pitänyt oppilaita kurissa ja estänyt heitä turruttamasta hevosen suuta. Jos saat ratsastaa hyvin koulutetulla hevosella, huomaat sen reagoivan kevyeenkin kuolaintuntumaan. Hevonen arvostaa kevyttä ja pehmeää kättä, koska se tuntuu mukavemmalta kuin kova ja jäykkä käsi.

Ratsastaja viestii hevosen kanssa kosketusaistin kautta: annamme ratsulle viestejä käsillämme eli ohjilla, istunnallamme eli painolla sekä pohkeillamme. Jotkut hevoset vaativat voimakkaampia apuja kuin toiset. Herkkä ratsu, jolla lisäksi on ohut iho, reagoi kevyeen kosketukseen. Paksunahkaisempi tapaus, etenkin aloittelijoiden heiluviin pohkeisiin tottunut luotettava opetushevonen, saattaa tarvita huomattavasti voimakkaampia apuja. Kestää aikansa, ennen kuin nuori hevonen oppii reagoimaan kosketukseen halutulla tavalla. Se ei aluksi ymmärrä, mitä haluamme sen tekevän! Mutta koulutuksen ja kokemuksen myötä sekin oppii tottelemaan kevyitä apuja.

Aistit - Osa 4: Maku

Hevosella on samat viisi aistia kuin sinullakin: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Hevosen aistit ovat kuitenkin erilaiset kuin ihmisen.


Haju- ja makuaisti liittyvät toisiinsa. Ei siis ihme, että hevosilla on myös hyvin tarkka makuaisti. Vain nälkiintynyt hevonen syö ruokaa, joka maistuu pilaantuneelta.Hevoslaitumilla näkee korkeina rehottavia kohtia, joiden liepeillä on hevosen lantaa. Sellaisilla alueilla kasvit maistuvat ja haisevat pahalta, joten niistä kohdista hevoset eivät syö.

 

Useimmat hevoset pitävät makeasta, kuten nuorista, tuoreista ruohoista ja lehdistä sekä hyvästä heinästä. Makealta maistuva rehu, kuten sokerijuurikas tai siitä saatava melassi, onkin useimmille hevosille herkkua. Sokeripalatkin tekisivät kauppansa, mutta hevosiin pätee samaan kuin ihmisiin: ei makeaa mahan täydeltä. Herkkupaloilla voit joskus saada hevosen tekemään, mitä haluat. Monet hevoset eivät suostu syömään esimerkiksi ruokaan sekoitettua mahalääkettä, koska ne huomaavat heti, että mukana on jotakin epätavallista. Silloin voit yrittää peittää lääkkeen makua sekoittamalla joukkoon melassia.

Joskus hevosia alkaa kiehtoa kitkerä maku, jollainen on esimerkiksi myrkyllisessä jaakonvillakossa. Yleensä hevoset eivät pidä siitä, mutta osa ihastuu maistettuaan sitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne ahmivat sitä aina, kun tilaisuus tarjoutuu. Tämä on ehdottomasti estettävä, koska kasvi on erittäin myrkyllinen. Vuosien mittaan se tuhoaa hevosen maksan. Mitä enemmän myrkkyä elimistöön päätyy, sitä enemmän tuhoa se saa aikaan. Lopulta hevonen voi jopa kuolla.

Aistit - Osa 3: Haju

Hevosella on samat viisi aistia kuin sinullakin: näkö, kuulo, haju, maku ja tunto. Hevosen aistit ovat kuitenkin erilaiset kuin ihmisen.


Hevosilla on paljon parempi hajuaisti kuin meillä ihmisillä, ja ne tutkivat asioita haistelemalla. Hevoset saavat monenmoista tietoa nuuhkimalla, ihan kuten me katselemalla ja kuuntelemalla. Jos esimerkiksi vieras ihminen tai eläin lähestyy hevosta, se haistaa tulijan, vaikka ei näkisikään sitä. Hevonen haistelee käsiäsi, jos olet käsitellyt jotakin sen mielestä kiinnostavaa - etenkin jotain syötävää! Ja vaikka ponit yleisesti tunnetaan ahneudestaan, niin esimerkiksi homeisen tai hiirien likaaman ruoan haju saa ne kieltäytymään murkinasta.

Kaikki hevoset haistelevat toisiaan ensitapaamisella. Mikäli ne ovat epävarmoja toistensa suhteen, seurauksena voi olla kiljahtelua ja jopa potkuilla uhittelua. Kun kohtaat vieraan hevosen, on hyvä idea tarjota sille kättä haisteltavaksi. Muista pitää käsi nyrkissä ja kämmenselkä turpaa kohti siltä varalta, että hevonen päättää näykkäistä. Jos otat käyttöön uuden varusteen tai hoitovälineen, lemmikkisi on tyytyväinen, jos ojennat se sille nuuhkaistavaksi. Niin se vakuuttuu, että uusi esine on turvallinen.

Jos villihevonen ajautuu eroon laumasta, se ilmeisesti jäljittää toverinsa lantakasojen avulla. Hevonen pysähtyy nuuskimaan lantakasaa ja haistaa, onko se kaverin. Toisinaan vaikuttaa, että hevoset "nimikoivat" karsinansa hajumerkeillä ikään kuin sanoakseen, että karsina on sen. Tämä on hyvä tietää, sillä välillä voi olla melko turhauttavaa, että hevonen ulkoa tuotaessaan ensi töikseen virtsaa tai ulostaa vasta puhdistettuun karsinaan.